#luennolla #thisaintintresting #timetravel

Mä olen luennolla. Aktiivisuus huipussaan. 

Istun täällä takapenkissä ja jo päätin, että opettelen tän asian itse. 

---

Sain äsken sähköpostin. 

"Jee, mä sain sähköpostin!"

Aa. Se olikin tältä henkilöltä. 

Palataan takaisin ajassa. 

Mä tein viimeiset pari kuukautta sellaista mukavaa pientä tapahtumaa. 

Tehtiin sopimus, mulle maksetaan pari hunttia siitä. 

Toimeksiantaja on vanha tuttu.

Tapahtuma onnistui, sinne tuli ihmisiä aika lailla sellainen määrä, mitä odotin. Kävijät olivat kiinnostuneita myös tilaajatahosta, tai asiakkuudesta. (Miten mä voin tän kirjoittaa mahdollisimman anonyymisti urgh.)

Siihen tapahtumaan käytin huomattavasti aikaani, vaikka en ottaisikaan huomioon sitä, että työmäärään nähden palkkio oli aika pieni. 

Mä halusin tehdä tän jutun, auttaa kaveria ja sellaista. 

Tapahtuman jälkeen sain palautetta, että markkinointiin ei oltu tyytyväisiä. Kuulemma kaikki kävijät oli minun kavereita*. Joten toimeksiantaja päätti puolittaa aiemmin sovitun palkkion. 

*)Tunsin kävijöistä entuudestaan yhden, joka vielä oli suoraan kohderyhmää. 

No, tietty mua ärsytti. Tämä oli taas kerran yksi samanhenkinen temppu tältä ihmiseltä. 

Mä ängstäsin päivän, "yhyy tein ihan turhaa duunii ja buhuu taas kerran menin lankaan wyääwyää". 

Sit pääsin siitä yli. Tein päätöksen. Tämä oli viimeinen kerta, kun teen toimeksiantaja tekosyy X- henkilölle palveluksia, annan apua tai mitään muutakaan. Luulen, että häneltä alkaa muutenkin sellaiset henkilöt loppua. 

#Strong #Independent #Sassy

Sit mä koin valaistuksen. Opin tästä, en enää tee hänen kanssaan yhteistyötä, tää on vain pieni asia mun elämässä, enkä mä anna tällaisen masentaa enää päivääkään. 

Oujea! 

Takaisin nykypäivään. 

Nyt sain sähköpostin "Hei! Vieläkö teet tähän markkinointia?..." 

Mä en ehkä osaa vastata tiukasti. En halua kuunnella tekosyy äksiä yhtään enempää. 

Toivon, että toimeksiantaja X nostaa päänsä hiekasta ja tajuaa, että muutkin ihmiset on olemassa. Ja mä en enää luota siihen tippaakaan, joka vähän harmittaa, mutta ei voi mitään. 

Suoraan sanottuna, on otsaa. 

---

Paasaus siinhä. Mä tajusin, että oon ihan pihalla. 

Mun edessä katsotaan origami-elefantin ohjeistusvideota, varaillaan ulkomaanmatkoja, facebookataan.. vieressä pelataan 2048-peliä ja surffaillaan Imgurissa. 

Tässä todistematskua aktiivisesta opiskelusta. 

Mä päättelen, että muutkin on pihalla. 

Marijuana is bad M'kay!

Mä  siis muutin uuteen asuntoon. Sain pienen omakotitalonpalasen, narisevat portaat ja kaikki. Mua ei oo pitkään aikaan kriipannut täällä (alusvaatteita ei ole kadonnut sitten aikaisemman asunnon). Nyt alkoi taas kriippaamaan. 

Mä olen huomannut muutaman  kerran oudon jutun, kun menen alas pesemään pyykkiä ja tekemään muita hygieenisiä asioita. Asun nyt talon toisessa kerroksessa ja pyykkitupa on tavallaan kellarikerroksessa. Sinne täytyy mennä parin huoneen läpi, jotka on täynnä kaikenlaisia huonekaluja (ja jostain syystä ikivanha Ruotsin kuninkaalliset kalenteri). 

--Anyway,

ohitan matkallani vanhan kiikkutuolin. 

Ekan kerran, kun huomasin, että kiikkutuoli heijuu näennäisesti omin voimin, sain paskahalvauksen.

Seuraavan kerran yritin ajatella järjellä. "Mä varmaan tönäisen sitä jotenkin, kun riehun pyykkäämään."

Kolmannen kerran sain idean-

 se johtuu varmaan ilmavirrasta, kun vedän oven kiinni. Testasin teoriaa ja joo, se alkoi liikahtelemaan. 

Äsken kävin ottamassa pyykit koneesta ja jostain syystä menin hipelöimään kiikkutuolia. Se on aika pirun raskas. Testataanpa tätä ilmavirtahommaa. Ei liiku, vaikka  kuinka tuulettelin ovella. 

Vein ajatusta pidemmälle ja tajusin, että ilmavirtateoria toimii vain jos mä suljen oven. Ja mä avaan sen oven, kun menen kiikkutuolin ohi. 

Mun paskahalvausfiilistä ei auta se, että mun (kivat) naapurit on varmoja, että tää talo kummittelee. Ne ei tosin ole kuulemma huomanneet mitään erikoista kiikkutuolin liikkeissä.

a) Oon tullut hulluksi

b)Täällä on joku kiikkutuolifetissinen polttergeist

c) Looginen selitys X

Ei siitä kyllä sinänsä mitään haittaa mulle oo, jos joku kummitusmummeli tykkää rokata keinuu, kunhan ei tuu mun kämppään arvostelee tätä siivoo. 

Ja muita tapahtumia? 

Kirjakahvilan pihalla minua syytettiin marihuanan polttelusta. 

Se oli hämmentävää. Tietenkään mun reaktio näihin syytöksiin ei varmastikaan ollut paras mahdollinen

Ja sitten tajusin, että tämä henkilö, joka heitti näitä syytöksiä, (tai siis huusi ikkunasta "HAISEE MARIHUANA!" ja katsoi pahasti suoraan sisimpääni.) tulee luultavasti olemaan mukana seuraavassa isossa kouluprojektissani, toimeksiantajana. 

Mitä muuta? 

Mä yhä opiskelen. Joo, ei paljon muuta siis.