#luennolla #thisaintintresting #timetravel

Mä olen luennolla. Aktiivisuus huipussaan. 

Istun täällä takapenkissä ja jo päätin, että opettelen tän asian itse. 

---

Sain äsken sähköpostin. 

"Jee, mä sain sähköpostin!"

Aa. Se olikin tältä henkilöltä. 

Palataan takaisin ajassa. 

Mä tein viimeiset pari kuukautta sellaista mukavaa pientä tapahtumaa. 

Tehtiin sopimus, mulle maksetaan pari hunttia siitä. 

Toimeksiantaja on vanha tuttu.

Tapahtuma onnistui, sinne tuli ihmisiä aika lailla sellainen määrä, mitä odotin. Kävijät olivat kiinnostuneita myös tilaajatahosta, tai asiakkuudesta. (Miten mä voin tän kirjoittaa mahdollisimman anonyymisti urgh.)

Siihen tapahtumaan käytin huomattavasti aikaani, vaikka en ottaisikaan huomioon sitä, että työmäärään nähden palkkio oli aika pieni. 

Mä halusin tehdä tän jutun, auttaa kaveria ja sellaista. 

Tapahtuman jälkeen sain palautetta, että markkinointiin ei oltu tyytyväisiä. Kuulemma kaikki kävijät oli minun kavereita*. Joten toimeksiantaja päätti puolittaa aiemmin sovitun palkkion. 

*)Tunsin kävijöistä entuudestaan yhden, joka vielä oli suoraan kohderyhmää. 

No, tietty mua ärsytti. Tämä oli taas kerran yksi samanhenkinen temppu tältä ihmiseltä. 

Mä ängstäsin päivän, "yhyy tein ihan turhaa duunii ja buhuu taas kerran menin lankaan wyääwyää". 

Sit pääsin siitä yli. Tein päätöksen. Tämä oli viimeinen kerta, kun teen toimeksiantaja tekosyy X- henkilölle palveluksia, annan apua tai mitään muutakaan. Luulen, että häneltä alkaa muutenkin sellaiset henkilöt loppua. 

#Strong #Independent #Sassy

Sit mä koin valaistuksen. Opin tästä, en enää tee hänen kanssaan yhteistyötä, tää on vain pieni asia mun elämässä, enkä mä anna tällaisen masentaa enää päivääkään. 

Oujea! 

Takaisin nykypäivään. 

Nyt sain sähköpostin "Hei! Vieläkö teet tähän markkinointia?..." 

Mä en ehkä osaa vastata tiukasti. En halua kuunnella tekosyy äksiä yhtään enempää. 

Toivon, että toimeksiantaja X nostaa päänsä hiekasta ja tajuaa, että muutkin ihmiset on olemassa. Ja mä en enää luota siihen tippaakaan, joka vähän harmittaa, mutta ei voi mitään. 

Suoraan sanottuna, on otsaa. 

---

Paasaus siinhä. Mä tajusin, että oon ihan pihalla. 

Mun edessä katsotaan origami-elefantin ohjeistusvideota, varaillaan ulkomaanmatkoja, facebookataan.. vieressä pelataan 2048-peliä ja surffaillaan Imgurissa. 

Tässä todistematskua aktiivisesta opiskelusta. 

Mä päättelen, että muutkin on pihalla. 

Marijuana is bad M'kay!

Mä  siis muutin uuteen asuntoon. Sain pienen omakotitalonpalasen, narisevat portaat ja kaikki. Mua ei oo pitkään aikaan kriipannut täällä (alusvaatteita ei ole kadonnut sitten aikaisemman asunnon). Nyt alkoi taas kriippaamaan. 

Mä olen huomannut muutaman  kerran oudon jutun, kun menen alas pesemään pyykkiä ja tekemään muita hygieenisiä asioita. Asun nyt talon toisessa kerroksessa ja pyykkitupa on tavallaan kellarikerroksessa. Sinne täytyy mennä parin huoneen läpi, jotka on täynnä kaikenlaisia huonekaluja (ja jostain syystä ikivanha Ruotsin kuninkaalliset kalenteri). 

--Anyway,

ohitan matkallani vanhan kiikkutuolin. 

Ekan kerran, kun huomasin, että kiikkutuoli heijuu näennäisesti omin voimin, sain paskahalvauksen.

Seuraavan kerran yritin ajatella järjellä. "Mä varmaan tönäisen sitä jotenkin, kun riehun pyykkäämään."

Kolmannen kerran sain idean-

 se johtuu varmaan ilmavirrasta, kun vedän oven kiinni. Testasin teoriaa ja joo, se alkoi liikahtelemaan. 

Äsken kävin ottamassa pyykit koneesta ja jostain syystä menin hipelöimään kiikkutuolia. Se on aika pirun raskas. Testataanpa tätä ilmavirtahommaa. Ei liiku, vaikka  kuinka tuulettelin ovella. 

Vein ajatusta pidemmälle ja tajusin, että ilmavirtateoria toimii vain jos mä suljen oven. Ja mä avaan sen oven, kun menen kiikkutuolin ohi. 

Mun paskahalvausfiilistä ei auta se, että mun (kivat) naapurit on varmoja, että tää talo kummittelee. Ne ei tosin ole kuulemma huomanneet mitään erikoista kiikkutuolin liikkeissä.

a) Oon tullut hulluksi

b)Täällä on joku kiikkutuolifetissinen polttergeist

c) Looginen selitys X

Ei siitä kyllä sinänsä mitään haittaa mulle oo, jos joku kummitusmummeli tykkää rokata keinuu, kunhan ei tuu mun kämppään arvostelee tätä siivoo. 

Ja muita tapahtumia? 

Kirjakahvilan pihalla minua syytettiin marihuanan polttelusta. 

Se oli hämmentävää. Tietenkään mun reaktio näihin syytöksiin ei varmastikaan ollut paras mahdollinen

Ja sitten tajusin, että tämä henkilö, joka heitti näitä syytöksiä, (tai siis huusi ikkunasta "HAISEE MARIHUANA!" ja katsoi pahasti suoraan sisimpääni.) tulee luultavasti olemaan mukana seuraavassa isossa kouluprojektissani, toimeksiantajana. 

Mitä muuta? 

Mä yhä opiskelen. Joo, ei paljon muuta siis. 

Luomisen tuska

Taiteiden yöstä on nyt toivuttu. Se jätti jälkeensä vain tyhjän kuoren ja pienen paperityön- juuri sellaisen, joka vaatii luovuutta ja suuria henkisiä ponnistuksia. Joudun synnyttämään riutuneista ja pilalle venytetyistä aivoistani blogikirjoituksen.

 

 

 Tätä ei lasketa. Koska tää ei oo asiallinen. Mä en handlaa asiallisuutta kauheen hyvin.

 

 

 

 

"Ölölölövattu!"

Enni Ospiskelija, Turku

1992-

 

 Tunnin päästä on kokous. Queen piristää mua. Hytkyn huomaamattomasti Kirjakahvilassa.

 

 

Ainii. Nyt alkoi ilmeisesti vauvakuume.

Kaikki alkoi, kun tanskalainen partajeesusrunoilija ehdotti yhteishuoltajuutta. Tietty ensin tehdään muksut, sitten voidaan hoitaa niitä.

Nyt nään vauvoja joka paikassa.

 

Toinen ainiin.

On tosi vaikee olla porukassa, jossa kaikki muut on savuttomia.

Mun on tosi vaikee pitää yllä vakaumusta, että mä en en polta.

Joskus ryhmäpaine on aika kova.

Mutta yläasteella opetettiin, että ryhmäpaineeseen ei pidä sortua.

On vaikeeta, kun muut jättää ulkopuolelle.

Kaikki hyvät jutut puidaan siellä, missä ei polteta.

 

 

 

 

Kasarimummona Turussa

Tänään on kuuma. Eilen oli kuuma. Huomenna saisi sataa (ja torstaina paistaa aurinko).

Oon ollut häröilemässä pientä tapahtumaa Turun taiteiden yöhön- tietenkin täysin markkinointimielessä ja dollarinkuvat silmissä.  Vaikka siitä ei kyllä yhtään rahaa ole tulossa, mä katson eteenpäin.

Mun ystävä Sälli tuli takaisin Suomeen! Se on hengannut taidefetissipiireissä Berliinissä jotain puoli vuotta ja tuli käymään ja kickbännäämään sen alivuokralaisen ulos. (Tai se oli onneksi jo kyllä muuttanut)

Alivuokralainen aka Ressukkajuntti ei ollut maksanut vuokraa tai takuuvuokraa koko asumisajaltaan.

Se on varmaan vaan pitänyt siistei suomipop-bileitä. 

 Hän on myöskin mysteerinen ja salaperäinen naishenkilö- numero on poissa käytöstä, eikä uutta osoitetta löydy mistään. Ressukkajuntti on myös kadonnut kokonaan internetistä (tosinolo no-lifer). Mä harrastin eilen salapoliiseilua ja tongin sitä verkosta.

 Perintätoimisto laittoi myös niiden agentit perään, koska perintäkirjeet tuli aika tarpeettomasti Sällin asuntoon.

Ressukkajuntti jätti asuntoon kuitenkin pieniä vihjeitä itsestään.

Löytyi hieno taideteos, jossa luki "Jenny <3 Leidi". Mä epäilen, että Ressukkajuntti on hyvä ihminen. Se on varmasti pitänyt asunnossa sokeille ja neliraajahalvaantuneille taidekerhoa.

Ressukkajuntti on varmasti kadonnut, koska hän on lähtenyt ruokkimaan maailman köyhiä. Siellä jossain pienessä kehitysmaakunnassa hän rakentaa tälläkin hetkellä huussia.

Kiitos Ressukkajuntti, sinunlaiset ihmiset palauttavat uskon ihmiskuntaan!

--

Ja mä rakensin Kaloriinan kanssa parvisängyn. Siinä on mukava nukkua, se huojuu kuin kehto.

---

Ja sain hienon kasarimummopaidan entiseltä mielitietyltäni, Pölöltä.

Haters gonna hate. (Tiedät kyllä ketä tarkoitan, MINNA!)

I look håt. 

"Junnu ei pysy hereillä"

Joteeeeen mä en ole päivittänyt blogia piiitkään aikaan. Oon ollut tosi kiireinen.

Kesän eka harkka ohi jo ajat sitten. Aloitin toisen, paljon siistimmän. Oon siitä aika innoissani.

Mä muutin toissapäivänä uuteen asuntoon. Se on vähän fixer-upper, mutta mä näen potentiaalin. Muuttopäivänä olin tosi innoissani.

Sit muistin, että muuttaminen on perseestä. En meinannut ylettää ottaa lamppuja katosta.

Kuitenkin kaikki meni hyvin. Saatiin Junnun ja M-Jamin kanssa kaikki tavarat pakuun. En ajanut kolaria ja kaikki sujui hyvin. Kai mä sit olin murehtinut turhaan..

AS IF!

Mun uusi vuokraisäntä oli päättänyt aloittaa vessan remontoinnin, jossa kestikin pitempään kun hän oli olettanut. Asunto oli ihan kaaos. Keskellä keittiötä oli vessanpönttö. 

"Anteeksi tosissaan tämä, toivottavasti tästä ei tule nyt kauheesti vaivaa"

Nyt mä oon tilapäisesti koditon, punkkaan Junnun ja Jasputinin sohvalla. 

--

Keskiyöllä meni kesäkurssien palautuksen dedis. Tarpeetonta ehkä sanoakaan, mutta

  ..joo se meni ohi. Mä toivon, että saan säälilisäaikaa muutaman päivän, koska koditon. Kiitos J&J BTW majoituksesta. 

Nyt katotaan leffaa ja Junnu meni nukkumaan. Mua ei nukuta, join liikaa kahvia.

Sain kirjiksessä ötökänpureman jalkaan.

Emmää jaksakaan kirjoittaa mitään. Ei nyt oo semmonen buugi. Ja en ole väsynyt opiskelusta ainakaan. Istuin koko päivän kahvilassa, se on rankkaa se. 

Postaan ny vaa jotain, ettei unohu.

Khih. 

Mun pitää kirjoittaa semmonen homma. Yhteen  kurssiin, ihan pieni jutska vaan. Mut mun täytyy huijata, että oon käynyt jossain, missä en käynyt. 

Oisin käynyt, mut olikin tärkeät mökkibileet.

Tavallaan feel guilty. Oikeestaan ei juurikaan. 

jupjup. Siinäpä se oli.

Jalkaa kutittaa. Goddammit

Confession time!

Mä olen kovin iloinen. Sain tehtyä juuri melkein lähes koko kurssitavoitteet tälle vuodelle! Hih!

Tänään voitin myös sievoisen summan luontoarvasta! Olin kovin yllättynyt! Nyt menee lujaa!

Elämässäni on kuitenkin aukko, joka täytyisi täyttää. (no pun intended)

Minulla on tapana joskus vähän ihastustella ympäriinsä. Yleensä toisen väärän tiimin pelaajiin. 

In a "non-creepy way", of course.

Sit mä hehkutan niitä mun kavereille. 

vakuuttelen, että pyydän niitä joskus ulos. Tai tarkotus on. 

...sit kun kurssi loppuu...

...taaaii sit ennen pääsiäistä..

...taaai pääsiäisen jälkeen..

...tsdsdfdss...

...öööyyeeen määä enää kehtaaa

....öyyööö se ei ees tykkkää musta...

...äääyyyyyy mä luin ihan liikaa bodylanguagee vääriiiiin....

..äääyyöööö en enää kehtaa ees nähä sitä...

ääyyäää se pitää mua ihan outona...

Sit onneksi joku muistuttaa mua, että oon ihan crei-crei. 

Sit mä tajuun, et joo. Ja oon ihan jee.

(Tajusin just, et jos äiti lukee tätä, niin on outoo)

ÄITI, jos  luet tätä, niin mä puhun koulusta! Ja LOPETA LUKEMINEN! 

Kuitenkin tämä koko tunteiden kirjo käydään läpi joka kerta, kun törmään henkilöön jossain.

joo'o. 

Tuliko tästä juuri mun bloggaajauran uusi suuntaus. Awkward confession time?.....