Tänään voitin myös sievoisen summan luontoarvasta! Olin kovin yllättynyt! Nyt menee lujaa!
Elämässäni on kuitenkin aukko, joka täytyisi täyttää. (no pun intended)
Minulla on tapana joskus vähän ihastustella ympäriinsä. Yleensä toisen väärän tiimin pelaajiin.
In a "non-creepy way", of course. |
Sit mä hehkutan niitä mun kavereille.
vakuuttelen, että pyydän niitä joskus ulos. Tai tarkotus on.
...sit kun kurssi loppuu...
...taaaii sit ennen pääsiäistä..
...taaai pääsiäisen jälkeen..
...tsdsdfdss...
...öööyyeeen määä enää kehtaaa
....öyyööö se ei ees tykkkää musta...
...äääyyyyyy mä luin ihan liikaa bodylanguagee vääriiiiin....
..äääyyöööö en enää kehtaa ees nähä sitä...
ääyyäää se pitää mua ihan outona...
Sit onneksi joku muistuttaa mua, että oon ihan crei-crei.
Sit mä tajuun, et joo. Ja oon ihan jee.
(Tajusin just, et jos äiti lukee tätä, niin on outoo)
ÄITI, jos luet tätä, niin mä puhun koulusta! Ja LOPETA LUKEMINEN!
Kuitenkin tämä koko tunteiden kirjo käydään läpi joka kerta, kun törmään henkilöön jossain.
joo'o.
Tuliko tästä juuri mun bloggaajauran uusi suuntaus. Awkward confession time?..... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti